Metallihommissa

Garrison lakattiin kerran pyyhkimällä ja sen päälle 3 kertaa dippaamalla. Vuorossa holkittaminen. Aihiot sorvattu holkeille sopivaksi, lue tiukoiksi. Holkkien sovitus aihioon tehdään tiukaksi, koska ne pyrkivät irtoamaan kuitenkin.

Liimaa väliin ja langalla puristus, että holkki painuu kunnolla aihiota vasten.

Sitten seuraakin vaihe, jossa ei auta hätäillä, nimittäin renkaiden sitominen aihioon. Hätäillä ei auta sen takia, koska jokainen joka vapaa tarkastelee, kiinnittää ensimmäisenä huomion renkaisiin, vaikka bambuvavassa se mielestäni kannattaa kiinnittää liimasaumoihin. Tuo oikeanpuoleinen sidos ei ole valmis, vaan jatkan sitä vielä seitsemän kierrosta langan renkaan jalalta pudottua.

Ai mitäkö kuuluu Hammolle. Hammo odottelee metalliosiaan, jotka on tilattu jenkkilästä. Ja laitetaan vielä iso tuoppi tai pullakahvit sille joka löytää liimasaumattoman bambuvavan 8)

Uutta vapaa pukkaa

Nyt olisi tarkoitus tehdä vapa Garrison 202 E kartiolla, sekä toinen hiukka lyhyempi purovapa, olkoon työnimi vaikka Hammo 8). Pitäisiköhän lähteä Hammolla Hammojoen karsintaan 8). Ei taida sellaista kisaa vielä olla ollut suomessa, jossa joku olisi kalastanut bambulla, mutta mikä ettei.

Garrisonin säleet liimaukseen valmiina. Pöytä kannattaa suojata AINA ennen liimausta paperilla, muuten seuraa ikävä puhdistusoperaatio.

Hammasharjalla liimaa säleisiin, säleet binderistä läpi ja yöksi kuivumaan.

Jatkuu.....

Kepukka valmiina

No tulihan se tämäkin kepukka valmiiksi. Valkoisten silkkisidosten tekeminen ja päättäminen yhdellä kierroksella mustaa lankaa vaatii lehmänhermoja. Valkoinen silkkihän siis muuttuu läpinäkyväksi lakatessa, tai ainakin pitäisi muuttua. Väärällä lakanvalinnalla silkkisidos ei ehdi kastua kunnolla ennen kuivasmista ja tuloksena on ikävännäköisiä valkoisia läiskiä sidoksessa. No tässä kepukassa niitä ei onneksi esiinny. Jotenkin vaan tuo valkoinen silkki tuntuu siltä ainoalta oikealta bambuvavassa.

Kelakiinnike on blood wood, en edes tiedä mitä tuo on suomeksi.

Vihdoinkin rengastamaan.....

Taas bambutehtaalla. Oikeastaan on oltu tehtaalla hommissa, mutta kuvia ei ole vaan saanut laitettua tänne,,,eikä sitten juttuakaan.

Tässä kärkikappaleiden päät sorvattu holkkeja varten. Huomaa aihion päässä näkyvät voimakuidut.

Aihioon on syytä tehdä tiukka sovitus holkille. Liimaus tahtoo jokatapauksessa jossakin vaiheessa pettää, joten mitä tiukempi sovitus, sen parempi.

Liimauksen jälkeen holkit kannattaa puristaa ahiota vasten vaikka näin.

Renkaiden sidonnassa on sitten olemassa se sata tapaa. Itse teen homman niin, että tuon langan renkaan tyveen, josta se sidotaan renkaasta poispäin. Tuo oikealta tuleva lanka siis jää kierrosten alle ja katkaistaan seuraavassa vaiheessa.

Kun lankaa on pyöritetty 8 kierrosta, siis poispäin renkaasta, oikealta tuleva lanka käännetään renkaan vastakkaiselle puolelle ja katkaistaan terävillä saksilla siististi.

Kun lanka tippuu renkaan jalalta aihiolle, laitetaan lankakierroksen alle lankalenkki, jonka avulla sidos päätetään.

Kun lankaa on kierretty seitsemän kierrosta aihiolle putoamisen jälkeen, lankalenkillä vedetään renkaan sitomiseen käytetyn langan pää läpi sidoksesta ja lanka katkaistaan. Seitsemän kierrosta on siis minun mitta, ei mikään standardi, kukin tekee niinkuin haluaa.

Tämä kuva ei kuulu joukkoon, mutta laitoinpahan solmunkohtakuvan. Solmu on Jobin lahja bamburakentajalle.

Holkki- ja rengashommissa

Kaksiosainen vapa holkitetaan siten että, laitetaan kärkiosaan kärkirengas paikoilleen. Mitataan kärjestä alkaen puolet vavan pituudesta, joka 8ft 6in vavalla on 129,54 cm. Merkataan tämä kohta kärkiosaan ja samalle kohdalle kantaosaan. Kanta- ja kärkiosa on helppo laittaa yhtä paksusta kohdasta vierekkäin, koska kantaosan kärki oli 51 tuuman kohdalla, kun höyläsin kantaosan.Lisätään kärkiosaan pituuteen puolet naarasholkin syvyydestä, eli tässä tapauksessa 11,35 mm (mittaustapahtuma kuvassa). Tyviosasta taas vähennetään puolet naarasholkin syvyydestä. Olipa vaikeasti selitetty. No jos joku kaipaa selkeämpää kuvaa niin se löytyy tuolta http://www.winkpower.com/page_1141889469977.html

Vasemmanpuoleinen merkki on kärkiosan pituus, johon lisätään 11,40 mm. Kantaosan kanssa on helpompaa, koska höyläsin kantaosan niin, että sen kärki oli 51 tuuman kohdalla.

Siimarenkaiden sijoitteluun on olemassa 10 potenssiin 6 tapaa, yhtä hyviä tai huonoja kaikki. Jokatapauksessa siimarenkaiden välin tulee kasvaa kärjestä kantaan mennessä ja olisi hyvä jos siimarengas osuisi mahdollisimman lähelle vavan jatkokohtaa. Itse otin tähän vapaan mitat 8' 6'' PHY Para 17 vavasta, jolloin ensimmäinen rengas tulee 12 cm kohdalle ja renkaiden väli kasvaa noin 1,5 cm tyveen päin mennessä. Renkaat voi teipata vaikka maalarinteipillä kohdalleen ennen sitomista.

Aihiota Lakkaamassa

Aihioiden kuivuttua yön yli, lanka postetaan ja liima skraapataan aihion pinnalta.

Aihiota hioessa kattaa hioa paksummasta päästä ohuempaan, niin säästytään katastrofilta, eli aihion katkeamiselta, kun hiomalaitteella tökätään aihion kärkeen. Ensimmäisen hionnan voi tehdä vaikka 180- paperilla, jonka jälkeen aihio lakataan. Lakan kuivuttua ensimmäinen lakkakeros hiotaan lähes kokonaan pois, jonka jälkeen aihio lakataan jälleen. Seuraavat hionnat olen tehnyt 1000-vesihiomapaperilla kevyesti pyyhkäisemällä.

Henri Henkseli tuli tarkistuskäynnille bambutehtaalle ja kysyi voiko hän mennä takapihalle heittämään perhovavalla....Vettä tulee kuin aisaa, lämmintä +4 astetta ja tuulta ja pimeää, eli ei käy. Asenne sinänsä on kohdallaan 8)

Kemikaalien kanssa puuhastelua. Lakkauksessa ei tarvita mitään ihmevirityksiä. Pätkä 20-JAPpia ja "tratti" riittävät.

Säleiden käsittelyä

Säleen oikomisvaiheessa ehtiikin sitten miettiä kaikki asiat USAn presidentinvaaleista ensi kesän SM-karsintoihin. Kaveri Imatran bambutehtaalta soitteli illalla ja manasi solmujen oikomista. Kuulemma 10 min on max, minkä jaksaa istua kellarissa oikomassa solmuja.

No, solmu kuumaksi vaikkapa kuumailmapuhaltimella ja puristus penkissä. Sivuvääryyttä voi yrittää suoristaa niin, että ensin puristaa solmun kohdasta muutaman sekunnin niin, että solmu on ylöspäin, kuten kuvassa, jonka jälkeen säle käännetään 90-astetta ja puristetaan solmun kohta tasaiseksi.





Säleiden oikomisen jälkeen alkaakin ankara höyläys. Muotti säädetään kantaosan mittaan, jonka jälkeen säleet höylätään kantaosan mittoihin. Kun kaikki säleet on kannan mitoissa, valitaan kantaosaan kelvolliset säleet, eli korvataan paremmilla sellaiset säleet joita esim. höylä on repinyt solmujen kohdilta.





Kun säle on höylätty mittoihinsa, joka tarkoittaa meikäläisen tapauksessa muotin pintaan saakka, vedetään loput irtoavat ainekset säleestä siklillä.







Lopulta koittaa sekin päivä, että kaikki 18 sälettä on höylätty valmiiksi. Tämän jälkeen säleet kannattaa laittaa nippuun ja sormin puristelemalla käydä aihio läpi. Mikäli liimasaumaan johtavia rakoja löytyy, syy kannattaa selvittää ja tarvittaessa säle vaihdetaan parempaan ( niistä kuudesta, jotaka ovat vielä jäljellä, jos salon on onnistunut silpomaan 24-osaan.







Säleet liimaukseen menossa. Mustat jäljet säleissä ovat solmunkohtia, jotka olen merkannut helpottamaan säleiden sijoittelua. On sitä joskus muuten tullut tehtyä 7-säleinenkin aihio....8)






Hammasharja on soiva peli liiman levityksessä, samalla perheen hammasharjat pysyvät kunnossa, jos niitä löytyy ollenkaan, kun bambutehdas käy täydellä teholla. Liimauksessa ja bindauksessa tulee aina kiire, niin se vaan on. Tällä kertaa käyttämäni karhunlanka hukkasi päänsä ja hässäkkä oli kelalla valmis. Hiukkasen nosti verenpainetta, kun lanka katkeili pari kertaa joka säleen bindauksen aikana. No lopulta säleet saatiin nippuun ja kuivamaan.